Nuorten Ääni -toimituksen historian ensimmäinen etänä tehty juttu! Emma ja Nita pääsivät uuden haasteen äärelle kirjoittaessaan epidemian aikana juttua nuorten elämästä. Aikataulu oli tiukka ja tiedon jatkuvan päivittymisen vuoksi juttu piti saada kiireellisesti valmiiksi. Jutun teko hoitui hyvin videopuheluiden ja skype-haastattelujen ansioista.
Juttu kertoo korkeakouluun hakevien nuorten ahdistuksesta koronakeväänä. Psykoterapeutin neuvojen kautta Emma ja Nita pyrkivät saamaan helpotusta nuorten ahdistukseen ja tuomaan valoa epäselvään tilanteeseen. Vieläkään ei ole tietoa pääsykokeiden kohtalosta.
Tässä Emman ja Nitan kommentit jutun tekoprosessista:
“Kivutonta ja hauskaa” – Emma
“Intensiivistä ja tärkeän tuntuista” -Nita
Unettomana yönä Venla Heiman teki itselleen piristystekstin ikkunaan. “Se on muistutus itselleni, että ‘kyl tää täst’ ja samalla teen monet mummot iloisiksi.”…
LGBTQ+ -nuoret ja kirjallisuus, mikä toinen yhdistelmä olisi tuntunut yhtä tutulta ja rakkaalta juttuaiheeksi? Eihän sateenkaarinuorista juuri uutisoida valtamediassa ja tässä sellaiseen oli nyt tilaisuuden, johon tartuttuani löysin itseni jutturyhmän päätoimittajan roolista. Artikelin parissa työskentelivät toisena toimittajana Lila Ahnger, taustatoimittajana Anni Nieminen ja kuvaajana toimi Onni Pulliainen.
Jutun edetessä huomasin kuitenkin löytäväni itseni muistakin kuin päätoimittajan roolista. Koska artikkeli keskittyi vähemmistönuorten kirjallisuudesta löytämiin samaistumispintoihin ja esikuviin, olin kuuntelija ja samaistuja. Haastatellessani kirjailija Salla Simukkaa olin toimittajan roolin lisäksi tapaamassa lukijana arvostamaani henkilöä, jonka kirjoista oli nuorempana itsekin pitänyt.
Koska seksuaalisuuden ja sukupuolen teemat ovat monelle nuorelle arkoja aiheita, haastateltavia omalla nimellään ja kuvallaan ei ollut helpointa löytää. Aikaa vievästä työstä huolimatta, ja ehkä myös juuri sen takia, tästä tuli kiitoksiensa perusteella merkityksellinen juttu. Viimeinen sitaatti on ehdoton lempikohtani: ”Lukeminen antaa uutta ajateltavaa, varsinkin, jos on vielä kaapissa tuskailemassa ja jotenkin epävarma. Se tuntuu aina hyvältä, kun saa vahvistusta omille ajatuksilleen ja sille, ettet ole yksin.”
Emmi Nuolioja ja Roope Jaskari eivät halua ostaa pikamuotia, vaan etsivät vaatteensa mieluummin kirpputorilta. Syitä ovat ilmastonmuutos, työntekijöiden huonot olosuhteet, vaatteiden hinta ja laatu – sekä valikoiman monipuolisuus. Kirpputorilta voi löytää omaan tyyliin sopivia laatuvaatteita nuorelle sopivaan hintaan. Nuorisomuoti onkin alkanut ottaa vaikutteita käytettyjen vaatteiden markkinoilta.
Nuorten Ääni -toimituksen Emma Jännes ja Minttu Kuitunen ottivat selvää kierrätysmuodista.
Olen huono nuorisovaltuutettu. Kuten on suurin osa muistakin nuorisovaltuutetuista.
Syy ei suinkaan ole pelkästään meissä. Syy on kaupungissa: nuorisovaltuutettuja pidetään liian usein aikuisina – tai lapsina. Unohdetaan, että olemme nuoria.
En jaksa esittää ikäistäni vanhempaa, jotta olisin vakavasti otettava. Koska käyn koulua ja elän muutakin elämää, en kykene käyttämään tunteja päivässä nuorisovaltuustoon. Ja väitän, ettei moni muukaan pysty.
Pihka Oksanen kirjoittaa nuorisovaltuustojen harhaanjohtavasta markkinoinnista ja todellisuudesta.
Olen liberaali uskonnollinen nuori ja asun Helsingissä. Istun tunnilla ja kuuntelen, kun muut nuoret nauravat Jeesuksen kuolemalle ja heittävät läppää uskonnosta. Harrastuksessani kommentoidaan uskonnollisten typeryyttä. Itse en uskalla sanoa mitään.
Emma Kilpinen kirjoittaa Helsingin Sanomissa kokemuksistaan nuorena kristittynä Helsingissä.
Ruoan alkuperästä ei puhuta koulussa, vaikka se kiinnostaisi oppilaita. Monille meistä ruoka on elämäntapakysymys. Esimerkiksi sille, joka harkitsee kasvissyöjäksi ryhtymistä, totuudenmukainen tieto eläintuotannosta on tärkeää.
Yritimme yli kuukauden ajan saada selville koulussamme tarjotun ruoan alkuperää. Halusimme tietää ja nähdä itse, millaisissa olosuhteissa ruokamme eläimet kasvatetaan.
Jouduimme taistelemaan saadaksemme tietoa. Lähetimme ruoan tuottajille kymmeniä sähköposteja ja tutkimme epäselviä taulukoita melkein kuukauden ajan. Usein asioita kierreltiin ja kysymyksiämme yritettiin vältellä.
Lopulta pääsimme vierailemaan yhdelle niistä 30 tilasta, joiden kasvattamaa lihaa syömme. Tilan omistajat olivat itse sitä mieltä, ettei oppilaille kerrota ruoantuotannosta tarpeeksi.
Suurin osa tiloista ja niiden olosuhteista jäi kuitenkin tuntemattomiksi. Kun tietoa ei anneta, herää kysymys, mitä salattavaa ruoantuottajilla on. Ei ole oikein, että oppilas joutuu taistelemaan saadakseen tietoa.
Tulevaisuudessa pitäisi kuitenkin olla paremmin. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen lupasi selvittää, miten oppilaat jatkossa saisivat tiedon helpommin.
Parlamenttikerholainen Anna Vellonen, 16, oli tullut Nuorten parlamenttiin Lappeenrannasta asti. Eduskunnassa tet-harjoittelijana ollut Vellonen on kiinnostunut politiikasta. Hän oli valmistellut ministerille kysymyksen toisen asteen maksullisuudesta.
Parlamentin täysistunnossa ministerit vastasivat perjantaina nuorten esittämiin kysymyksiin. Istunto oli toteutettu eduskunnan suullisen kyselytunnin tapaan. Saapuneista kysymyksistä noin 40 otetaan istunnon päiväjärjestykseen.
Nita, Vilja, Priska ja Elias kävivät tutustumassa uuteen RuutiExpo-tapahtumaan, joka lupasi nuorille vaikuttamisen taitoja ja kokemuksia. Lunastiko tapahtuma lupauksensa?
“Olen itse jo vuoden opiskellut painotetulla luokalla. Luokallani on 5 poikaa ja 19 tyttöä. Tämä tieto on pyörinyt jo vuoden edessäni, mutta vasta nyt kiinnitin siihen huomiota. Alkoi kiinnostaa, mistä syistä poikia/tyttöjä on joissain painotetuissa opetuksissa paljon ja joissakin vähän.”
Aleksanteri Lindh selvitti Anna El-khouryn kanssa painotetun perusopetuksen sukupuolijakaumaa. Juttu julkaisiin Helsingin Sanomissa 16.6.2015 (Kaupunki, s. A20).
Ilmaisu- ja kuvataideluokalle päässyt Tinja Kajander on aina kokenut kuvataiteen tärkeänä. Hän arvelee, että luokalle hakisi myös samoista asioista kiinnostuneita nuoria. Kuva: Anna El-khoury
Ilmaisu- ja kuvataideoppilaat koristelevat uutta oppilaskunnan huonetta Tehtaanpuiston yläasteen koulussa. Kuva: Verna Virkkunen
Juttukokonaisuus ensikertalaisen vaaleista julkaistiin Helsingin Sanomissa 9.4.2015.
“Odotan äänestämistä innoissani.” 18-vuotiaan Linnea Kukkosen mielestä vaikuttaminen on tärkeää, vaikka yhdellä äänellä olisikin vain vähän merkitystä. Mutta millä perusteella oma ehdokas pitäisi valita? Kukkonen saa neuvoja kolmelta äänestämisen asiantuntijalta.
“Sen perusteella, mikä on sinulle yhteiskunnassa tärkeää”, neuvoo 60 vuotta äänestänyt Margaretha Starck. Myös tietokirjailija Tommi Uschanov ja kansanedustaja Silvia Modig (vas) kannustavat tekemään valinnan puolueen ja ehdokkaan arvojen perusteella. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen.
Politiikkaa pidetään usein nuorille vaikeana. Ensiäänestäjä Kukkonen pitää hankalana erityisesti talouspolitiikkaa. Samaa mieltä on myös äänestämisen veteraani Starck. Kansanedustaja Modig muistuttaa, että politiikka todella on vaikeaa, mutta vikaa on myös poliitikkojen tavassa puhua.
“Sanoin ennen viime vaaleja, että jos rupean joskus puhumaan poliittista jargoniaa, niin tulkaa potkaisemaan sääreen.”
