Arkisto

Epävarmuus pääsykokeiden järjestämisestä ahdistaa nuoria

Nuorten Ääni -toimituksen historian ensimmäinen etänä tehty juttu! Emma ja Nita pääsivät uuden haasteen äärelle kirjoittaessaan epidemian aikana juttua nuorten elämästä. Aikataulu oli tiukka ja tiedon jatkuvan päivittymisen vuoksi juttu piti saada kiireellisesti valmiiksi. Jutun teko hoitui hyvin videopuheluiden ja skype-haastattelujen ansioista.

Juttu kertoo korkeakouluun hakevien nuorten ahdistuksesta koronakeväänä. Psykoterapeutin neuvojen kautta Emma ja Nita pyrkivät saamaan helpotusta nuorten ahdistukseen ja tuomaan valoa epäselvään tilanteeseen. Vieläkään ei ole tietoa pääsykokeiden kohtalosta.

Tässä Emman ja Nitan kommentit jutun tekoprosessista:

“Kivutonta ja hauskaa” – Emma
“Intensiivistä ja tärkeän tuntuista” -Nita

Juttu julkaistiin 8.4.2020. Voit lukea sen Helsingin Sanomien sivuilta…

Unettomana yönä Venla Heiman teki itselleen piristystekstin ikkunaan. “Se on muistutus itselleni, että ‘kyl tää täst’ ja samalla teen monet mummot iloisiksi.”

Lue lisää

Sateenkaarikirjallisuus osuu nuorilla tärkeään kohtaan

LGBTQ+ -nuoret ja kirjallisuus, mikä toinen yhdistelmä olisi tuntunut yhtä tutulta ja rakkaalta juttuaiheeksi? Eihän sateenkaarinuorista juuri uutisoida valtamediassa ja tässä sellaiseen oli nyt tilaisuuden, johon tartuttuani löysin itseni jutturyhmän päätoimittajan roolista. Artikelin parissa työskentelivät toisena toimittajana Lila Ahnger, taustatoimittajana Anni Nieminen ja kuvaajana toimi Onni Pulliainen.

Jutun edetessä huomasin kuitenkin löytäväni itseni muistakin kuin päätoimittajan roolista. Koska artikkeli keskittyi vähemmistönuorten kirjallisuudesta löytämiin samaistumispintoihin ja esikuviin, olin kuuntelija ja samaistuja. Haastatellessani kirjailija Salla Simukkaa olin toimittajan roolin lisäksi tapaamassa lukijana arvostamaani henkilöä, jonka kirjoista oli nuorempana itsekin pitänyt.

Koska seksuaalisuuden ja sukupuolen teemat ovat monelle nuorelle arkoja aiheita, haastateltavia omalla nimellään ja kuvallaan ei ollut helpointa löytää. Aikaa vievästä työstä huolimatta, ja ehkä myös juuri sen takia, tästä tuli kiitoksiensa perusteella merkityksellinen juttu. Viimeinen sitaatti on ehdoton lempikohtani: ”Lukeminen antaa uutta ajateltavaa, varsinkin, jos on vielä kaapissa tuskailemassa ja jotenkin epävarma. Se tuntuu aina hyvältä, kun saa vahvistusta omille ajatuksilleen ja sille, ettet ole yksin.”

Lue artikkeli Helsingin Sanomista.

Ansa Kurola

Lue lisää

”Mitä rumempi, sen parempi” – Helsingin kirpputorit täyttyvät asiakasryhmästä, jonka maku ei ole kaikkein tyypillisin

Emmi Nuolioja ja Roope Jaskari eivät halua ostaa pikamuotia, vaan etsivät vaatteensa mieluummin kirpputorilta. Syitä ovat ilmastonmuutos, työntekijöiden huonot olosuhteet, vaatteiden hinta ja laatu – sekä valikoiman monipuolisuus.  Kirpputorilta voi löytää omaan tyyliin sopivia laatuvaatteita nuorelle sopivaan hintaan. Nuorisomuoti onkin alkanut ottaa vaikutteita käytettyjen vaatteiden markkinoilta.

Nuorten Ääni -toimituksen Emma Jännes ja Minttu Kuitunen ottivat selvää kierrätysmuodista.

Lue artikkeli Helsingin Sanomista.

 …

Lue lisää

Kaupunki ei kerro totuutta nuorisovaltuustosta

Olen huono nuoriso­valtuu­tettu. Kuten on suu­rin osa muista­kin nuoriso­valtuute­tuista.

Syy ei suin­kaan ole pelkästään meissä. Syy on kaupungissa: nuorisovaltuutettuja pidetään liian usein aikuisina – tai lapsina. Unohdetaan, että olemme nuoria.

En jaksa esittää ikäistäni vanhempaa, jotta olisin vakavasti otettava. Koska käyn koulua ja elän muutakin elämää, en kykene käyttämään tunteja päivässä nuorisovaltuustoon. Ja väitän, ettei moni muukaan pysty.

Pihka Oksanen kirjoittaa nuorisovaltuustojen harhaanjohtavasta markkinoinnista ja todellisuudesta.

Lue kolumni Helsingin Sanomista…

Lue lisää

Oppilas ei saa helposti tietoa kouluruoan alkuperästä

Ruoan alkuperästä ei puhuta koulussa, vaikka se kiinnostaisi oppilaita. Monille meistä ruoka on elämäntapakysymys. Esimerkiksi sille, joka harkitsee kasvissyöjäksi ryhtymistä, totuudenmukainen tieto eläintuotannosta on tärkeää.

Yritimme yli kuukauden ajan saada selville koulussamme tarjotun ruoan alkuperää. Halusimme tietää ja nähdä itse, millaisissa olosuhteissa ruokamme eläimet kasvatetaan.

Jouduimme taistelemaan saadaksemme tietoa. Lähetimme ruoan tuottajille kymmeniä sähköposteja ja tutkimme epäselviä taulukoita melkein kuukauden ajan. Usein asioita kierreltiin ja kysymyksiämme yritettiin vältellä.

Lopulta pääsimme vierailemaan yhdelle niistä 30 tilasta, joiden kasvattamaa lihaa syömme. Tilan omistajat olivat itse sitä mieltä, ettei oppilaille kerrota ruoantuotannosta tarpeeksi.

Suurin osa tiloista ja niiden olosuhteista jäi kuitenkin tuntemattomiksi. Kun tietoa ei anneta, herää kysymys, mitä salattavaa ruoantuottajilla on. Ei ole oikein, että oppilas joutuu taistelemaan saadakseen tietoa.

Tulevaisuudessa pitäisi kuitenkin olla paremmin. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen lupasi selvittää, miten oppilaat jatkossa saisivat tiedon helpommin.

Lue koko juttu Helsingin Sanomista

Nuorten Ääni -toimitus on yrittänyt selvittää kouluruoan alkuperää aiemminkin. Katso A-studio-juttu vuodelta 2009.

 

Henni Immonen

Lue lisää

Itsekin rahahuoliin tottunut 16-vuotias Anna Vellonen pääsi tenttaamaan ministereitä täysistunnossa – opetusministeri väläytti apua toisen asteen opiskelijoille mutta ei täsmentänyt keinoja

 

Parlamenttikerholainen Anna Vellonen, 16, oli tullut Nuorten parlamenttiin Lappeenrannasta asti. Eduskunnassa tet-harjoittelijana ollut Vellonen on kiinnostunut politiikasta. Hän oli valmistellut ministerille kysymyksen toisen asteen maksullisuudesta.

Parlamentin täysistunnossa ministerit vastasivat perjantaina nuorten esittämiin kysymyksiin. Istunto oli toteutettu eduskunnan suullisen kyselytunnin tapaan. Saapuneista kysymyksistä noin 40 otetaan istunnon päiväjärjestykseen.

Lue Nitan toimittama juttu kokonaan Helsingin Sanomista.…

Lue lisää

Millä perusteella minun tulisi äänestää?

Juttukokonaisuus ensikertalaisen vaaleista julkaistiin Helsingin Sanomissa 9.4.2015.

“Odotan äänestämistä innoissani.” 18-vuotiaan Linnea Kukkosen mielestä vaikuttaminen on tärkeää, vaikka yhdellä äänellä olisikin vain vähän merkitystä. Mutta millä perusteella oma ehdokas pitäisi valita? Kukkonen saa neuvoja kolmelta äänestämisen asiantuntijalta.

“Sen perusteella, mikä on sinulle yhteiskunnassa tärkeää”, neuvoo 60 vuotta äänestänyt Margaretha Starck. Myös tietokirjailija Tommi Uschanov ja kansanedustaja Silvia Modig (vas) kannustavat tekemään valinnan puolueen ja ehdokkaan arvojen perusteella. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen.

Politiikkaa pidetään usein nuorille vaikeana. Ensiäänestäjä Kukkonen pitää hankalana erityisesti talouspolitiikkaa. Samaa mieltä on myös äänestämisen veteraani Starck. Kansanedustaja Modig muistuttaa, että politiikka todella on vaikeaa, mutta vikaa on myös poliitikkojen tavassa puhua.

“Sanoin ennen viime vaaleja, että jos rupean joskus puhumaan poliittista jargoniaa, niin tulkaa potkaisemaan sääreen.”

Lue netissä:
Katso videot jutun yhteydessä: 
  • Margaretha Starck: “Valitse puolue, joka ajaa sinulle tärkeitä arvoja.”
  • Silvia Modig: “Valitse yksi tärkeä asia, johon pitäisi nyt puuttua.”
  • Tommi Uschanov: “Laita asiat tärkeysjärjestykseen. Kaikkea ei voi saada.”
  • Toimittaja: Minka Nordström, kuvaajat: Nadja Fasolah, Akseli Nurminen, leikkaaja: Akseli Nurminen
Santtu Kauppila
Lue lisää

Netti madaltaa kiusaamiskynnystä

Nimimerkin suojissa kirjoittelu, sarkastinen kommentointi ja provosoiminen ovat kaikki netissä yleistyneitä ilmiöitä. Määritelläänkö ne nettikiusaamiseksi ja kuka määritelmän tekee? Millainen on tyypillinen nettikiusaaja?
Muun muassa näitä kysymyksiä lähdimme selvittämään Eden Gebran kanssa.

Päätimme käyttää jutussamme haastateltavia ja pyrimme valitsemaan heidät niin, että jokaisella olisi hiukan erilainen näkökulma työnsä puolesta aiheeseemme.

Valitsimme haastateltaviksemme nettipoliisi Marko Forssin sekä MLL:n nuorisotyön päällikkö Juuso Peuran ja Verken nuorisotyöntekijän Pekka Myllerin.
Juttua tehdessä huomasimme, että aiheesta nettikiusaaminen löytyy loputtomasti tietoa ja mielipiteitä.
Rajasimme aiheemme käsittelemään nuorten nettikiusaamista ja otimme tapausesimerkiksi Forssin mainitseman viiltelykuvista kiusatun 15-vuotiaan tytön.Tapaus oli vanha, mutta yhä monien nuorten muistissa. Kiusaamisesta muodostui ryhmäilmiö ja tytön kuvia leviteltiin monille nettisivuille. Kiusaaminen väheni huomattavasti nettipoliisin tehtyä poliisiprofiilillaan blogikirjoitus kiusaajille.
Alma Smolander
Lue lisää

Yksin liikenteessä?

Me suomalaiset käännämme katseemme pois ja välttelemme kontaktin ottamista viimeiseen asti. Bussista jäädessä pongahdetaan pystyyn ja oletetaan että toinen ymmärtää väistää. Muutosta parempaan on vaikea saada, jos ei uskalla itse sitä tehdä.

Lähtisivätkö ihmiset keskustelemaan julkisissa liikennevälineissä, jos joku vain tekisi aloitteen?
Tuo kysymys johti minut ja Anni Petäjän tutkimusmatkalle Helsingin kulkuneuvoihin.

Minä en ole tottunut rupattelemaan tuntemattomille. Kynnys on niin korkealla, vaikka käytännössä puhuminen onkin helppoa. Siksi keskustelukierros kulkuneuvoissa virkisti todella. Oli hauskaa huomata, miten eri tavoin ihmiset reagoivat kun heihin ottaa kontaktia. Yllätyin, miten mielenkiintoisia tarinoita ihmisiltä voi kuulla.

Eräs nainen ratikassa innostui juttelemaan lempiravintoloistaan meille niin, että unohti jäädä oikealla pysäkillä pois. Metrossa taas yksikään mies ei lähtenyt juttusille kanssamme. Vanha pariskunta jopa mulkoili meitä kummallisesti, kun yritimme aloittaa keskustelua parikymppisen pojan kanssa. Tuntui, että pikku rupattelumme ei ollut kaikkien mielestä sopivaa.

Kierrokselta jäi mieleen hyvin erityyppisiä kokemuksia, mutta parasta oli itsensä voittamisen tunne. Hienoa oli huomata, kuinka väärässä on ollut itsestään ja kanssamatkustajista.

Verna Virkkunen

Lue juttu tästä

Lue lisää

Stressasimmeko me päiväkodissa?

 

Olen päiväkotini pihalla. Päälläni on uusi, violetti mekko, josta olen tosi ylpeä. Kiipeilytelineeseen on ruuhkaa. Kaikki haluaisivat kiivetä sen korkeimpaan kohtaan. Kinastelun jälkeen useimmat luovuttavat ja päätyvät leikkimään jotain muuta.

Reilun kymmenen vuoden kuluttua olen Nikin päiväkodin pihalla puhumassa lastenhoitajan kanssa alle kolmevuotiaiden stressistä.
Niki on puolitoistavuotias poika, jonka hoitopäivät ovat aikuisen työpäivän mittaisia. Liisa Keltikangas-Järvisen tuoreen kirjan mukaan päiväkotielämä aiheuttaa Nikille stressiä. Jos Keltikangas-Järvistä on uskominen, stressi voi aiheuttaa Nikille tulevaisuudessa oppimisvaikeuksia ja heikkoa stressinsietokykyä.

Meillä oli ajoittain ristiriitaisia ajatuksia jutun aihetta kohtaan. Olemme molemmat aloittaneet päiväkodin alle kaksivuotiaina. Päiväkotimuistomme ovat iloisia ja kiireettömiä. On vaikeaa uskoa, että me olisimme heikentyneestä stressinsietokyvystä ja tunne-elämän häiriöistä kärsiviä päiväkotihoidon tuloksia.

Jutun suunnittelemisen aikoihin luin lehdestä aihetta käsittelevän artikkelin. Siinä kymmenkunta vanhempaa kertoi, ettei heidän lapsillaan ole mitään ongelmaa. Vanhemmat nauroivat sykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen väitteille. Keltikangas-Järvisen mukaan stressiä ei kuitenkaan voi nähdä lapsen käytöksestä.

Vanhemmat ja päiväkodit kokevat professorin syyllistävän heitä ja asettuvat puolustuskannalle.

Väittelyn lomassa unohtuu, että pitäisi ajatella lapsen parasta. Lasten pitäisi varttua vanhempiensa hellässä huomassa tai nykyisiä päiväkotiryhmiä huomattavasti pienemmässä ryhmässä.
Kuinka monella vanhemmalla on mahdollisuus antaa tämä lapselleen?

Nikin hoitopaikassa, päiväkoti Tuulessa, vakuutuimme siitä, ettei päiväkotia kannata syyllistää. Heillä ei ole resursseja pienentää Nikin mahdollista stressiä kutistamalla ryhmäkokoja. Mikä sitten voisi auttaa asiaa oikeasti? Raha.

Jutun tekemisen jälkeen tuntuu hurjalta katsoa omia päiväkotikuviaan. Useat lapset aloittavat päiväkodin alle kolmevuotiaana. Kasvaako meistä päiväkodin takia hermoheikkoja maailmasta ahdistuneita stressikimppuja?

Toivottavasti ei, siitä ovat ainakin kaikki osapuolet yhtä mieltä.

Helmi Rantala, Senja Rajalin

Lue juttu tästä!

Lue lisää