Arkisto

Oppilas ei saa helposti tietoa kouluruoan alkuperästä

Ruoan alkuperästä ei puhuta koulussa, vaikka se kiinnostaisi oppilaita. Monille meistä ruoka on elämäntapakysymys. Esimerkiksi sille, joka harkitsee kasvissyöjäksi ryhtymistä, totuudenmukainen tieto eläintuotannosta on tärkeää.

Yritimme yli kuukauden ajan saada selville koulussamme tarjotun ruoan alkuperää. Halusimme tietää ja nähdä itse, millaisissa olosuhteissa ruokamme eläimet kasvatetaan.

Jouduimme taistelemaan saadaksemme tietoa. Lähetimme ruoan tuottajille kymmeniä sähköposteja ja tutkimme epäselviä taulukoita melkein kuukauden ajan. Usein asioita kierreltiin ja kysymyksiämme yritettiin vältellä.

Lopulta pääsimme vierailemaan yhdelle niistä 30 tilasta, joiden kasvattamaa lihaa syömme. Tilan omistajat olivat itse sitä mieltä, ettei oppilaille kerrota ruoantuotannosta tarpeeksi.

Suurin osa tiloista ja niiden olosuhteista jäi kuitenkin tuntemattomiksi. Kun tietoa ei anneta, herää kysymys, mitä salattavaa ruoantuottajilla on. Ei ole oikein, että oppilas joutuu taistelemaan saadakseen tietoa.

Tulevaisuudessa pitäisi kuitenkin olla paremmin. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen lupasi selvittää, miten oppilaat jatkossa saisivat tiedon helpommin.

Lue koko juttu Helsingin Sanomista

Nuorten Ääni -toimitus on yrittänyt selvittää kouluruoan alkuperää aiemminkin. Katso A-studio-juttu vuodelta 2009.

 

Henni Immonen

Lue lisää

Itsekin rahahuoliin tottunut 16-vuotias Anna Vellonen pääsi tenttaamaan ministereitä täysistunnossa – opetusministeri väläytti apua toisen asteen opiskelijoille mutta ei täsmentänyt keinoja

(KUVA: JONNA OSKARSSON)

 

Parlamenttikerholainen Anna Vellonen, 16, oli tullut Nuorten parlamenttiin Lappeenrannasta asti. Eduskunnassa tet-harjoittelijana ollut Vellonen on kiinnostunut politiikasta. Hän oli valmistellut ministerille kysymyksen toisen asteen maksullisuudesta.

Parlamentin täysistunnossa ministerit vastasivat perjantaina nuorten esittämiin kysymyksiin. Istunto oli toteutettu eduskunnan suullisen kyselytunnin tapaan. Saapuneista kysymyksistä noin 40 otetaan istunnon päiväjärjestykseen.

Lue Nitan toimittama juttu kokonaan Helsingin Sanomista.…

Lue lisää

Millä perusteella minun tulisi äänestää?

Juttukokonaisuus ensikertalaisen vaaleista julkaistiin Helsingin Sanomissa 9.4.2015.

“Odotan äänestämistä innoissani.” 18-vuotiaan Linnea Kukkosen mielestä vaikuttaminen on tärkeää, vaikka yhdellä äänellä olisikin vain vähän merkitystä. Mutta millä perusteella oma ehdokas pitäisi valita? Kukkonen saa neuvoja kolmelta äänestämisen asiantuntijalta.

“Sen perusteella, mikä on sinulle yhteiskunnassa tärkeää”, neuvoo 60 vuotta äänestänyt Margaretha Starck. Myös tietokirjailija Tommi Uschanov ja kansanedustaja Silvia Modig (vas) kannustavat tekemään valinnan puolueen ja ehdokkaan arvojen perusteella. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen.

Politiikkaa pidetään usein nuorille vaikeana. Ensiäänestäjä Kukkonen pitää hankalana erityisesti talouspolitiikkaa. Samaa mieltä on myös äänestämisen veteraani Starck. Kansanedustaja Modig muistuttaa, että politiikka todella on vaikeaa, mutta vikaa on myös poliitikkojen tavassa puhua.

“Sanoin ennen viime vaaleja, että jos rupean joskus puhumaan poliittista jargoniaa, niin tulkaa potkaisemaan sääreen.”

Lue netissä:
Katso videot: 
Santtu Kauppila
Lue lisää

Netti madaltaa kiusaamiskynnystä

Nimimerkin suojissa kirjoittelu, sarkastinen kommentointi ja provosoiminen ovat kaikki netissä yleistyneitä ilmiöitä. Määritelläänkö ne nettikiusaamiseksi ja kuka määritelmän tekee? Millainen on tyypillinen nettikiusaaja?
Muun muassa näitä kysymyksiä lähdimme selvittämään Eden Gebran kanssa.

Päätimme käyttää jutussamme haastateltavia ja pyrimme valitsemaan heidät niin, että jokaisella olisi hiukan erilainen näkökulma työnsä puolesta aiheeseemme.

Valitsimme haastateltaviksemme nettipoliisi Marko Forssin sekä MLL:n nuorisotyön päällikkö Juuso Peuran ja Verken nuorisotyöntekijän Pekka Myllerin.
Juttua tehdessä huomasimme, että aiheesta nettikiusaaminen löytyy loputtomasti tietoa ja mielipiteitä.
Rajasimme aiheemme käsittelemään nuorten nettikiusaamista ja otimme tapausesimerkiksi Forssin mainitseman viiltelykuvista kiusatun 15-vuotiaan tytön.Tapaus oli vanha, mutta yhä monien nuorten muistissa. Kiusaamisesta muodostui ryhmäilmiö ja tytön kuvia leviteltiin monille nettisivuille. Kiusaaminen väheni huomattavasti nettipoliisin tehtyä poliisiprofiilillaan blogikirjoitus kiusaajille.
Alma Smolander
Lue lisää

Yksin liikenteessä?

Me suomalaiset käännämme katseemme pois ja välttelemme kontaktin ottamista viimeiseen asti. Bussista jäädessä pongahdetaan pystyyn ja oletetaan että toinen ymmärtää väistää. Muutosta parempaan on vaikea saada, jos ei uskalla itse sitä tehdä.

Lähtisivätkö ihmiset keskustelemaan julkisissa liikennevälineissä, jos joku vain tekisi aloitteen?
Tuo kysymys johti minut ja Anni Petäjän tutkimusmatkalle Helsingin kulkuneuvoihin.

Minä en ole tottunut rupattelemaan tuntemattomille. Kynnys on niin korkealla, vaikka käytännössä puhuminen onkin helppoa. Siksi keskustelukierros kulkuneuvoissa virkisti todella. Oli hauskaa huomata, miten eri tavoin ihmiset reagoivat kun heihin ottaa kontaktia. Yllätyin, miten mielenkiintoisia tarinoita ihmisiltä voi kuulla.

Eräs nainen ratikassa innostui juttelemaan lempiravintoloistaan meille niin, että unohti jäädä oikealla pysäkillä pois. Metrossa taas yksikään mies ei lähtenyt juttusille kanssamme. Vanha pariskunta jopa mulkoili meitä kummallisesti, kun yritimme aloittaa keskustelua parikymppisen pojan kanssa. Tuntui, että pikku rupattelumme ei ollut kaikkien mielestä sopivaa.

Kierrokselta jäi mieleen hyvin erityyppisiä kokemuksia, mutta parasta oli itsensä voittamisen tunne. Hienoa oli huomata, kuinka väärässä on ollut itsestään ja kanssamatkustajista.

Verna Virkkunen

Lue juttu tästä

Lue lisää

Stressasimmeko me päiväkodissa?

Olen päiväkotini pihalla. Päälläni on uusi, violetti mekko, josta olen tosi ylpeä. Kiipeilytelineeseen on ruuhkaa. Kaikki haluaisivat kiivetä sen korkeimpaan kohtaan. Kinastelun jälkeen useimmat luovuttavat ja päätyvät leikkimään jotain muuta.

Reilun kymmenen vuoden kuluttua olen Nikin päiväkodin pihalla puhumassa lastenhoitajan kanssa alle kolmevuotiaiden stressistä.
Niki on puolitoistavuotias poika, jonka hoitopäivät ovat aikuisen työpäivän mittaisia. Liisa Keltikangas-Järvisen tuoreen kirjan mukaan päiväkotielämä aiheuttaa Nikille stressiä. Jos Keltikangas-Järvistä on uskominen, stressi voi aiheuttaa Nikille tulevaisuudessa oppimisvaikeuksia ja heikkoa stressinsietokykyä.

Meillä oli ajoittain ristiriitaisia ajatuksia jutun aihetta kohtaan. Olemme molemmat aloittaneet päiväkodin alle kaksivuotiaina. Päiväkotimuistomme ovat iloisia ja kiireettömiä. On vaikeaa uskoa, että me olisimme heikentyneestä stressinsietokyvystä ja tunne-elämän häiriöistä kärsiviä päiväkotihoidon tuloksia.

Jutun suunnittelemisen aikoihin luin lehdestä aihetta käsittelevän artikkelin. Siinä kymmenkunta vanhempaa kertoi, ettei heidän lapsillaan ole mitään ongelmaa. Vanhemmat nauroivat sykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen väitteille. Keltikangas-Järvisen mukaan stressiä ei kuitenkaan voi nähdä lapsen käytöksestä.

Vanhemmat ja päiväkodit kokevat professorin syyllistävän heitä ja asettuvat puolustuskannalle.

Väittelyn lomassa unohtuu, että pitäisi ajatella lapsen parasta. Lasten pitäisi varttua vanhempiensa hellässä huomassa tai nykyisiä päiväkotiryhmiä huomattavasti pienemmässä ryhmässä.
Kuinka monella vanhemmalla on mahdollisuus antaa tämä lapselleen?

Nikin hoitopaikassa, päiväkoti Tuulessa, vakuutuimme siitä, ettei päiväkotia kannata syyllistää. Heillä ei ole resursseja pienentää Nikin mahdollista stressiä kutistamalla ryhmäkokoja. Mikä sitten voisi auttaa asiaa oikeasti? Raha.

Jutun tekemisen jälkeen tuntuu hurjalta katsoa omia päiväkotikuviaan. Useat lapset aloittavat päiväkodin alle kolmevuotiaana. Kasvaako meistä päiväkodin takia hermoheikkoja maailmasta ahdistuneita stressikimppuja?

Toivottavasti ei, siitä ovat ainakin kaikki osapuolet yhtä mieltä.

Helmi Rantala, Senja Rajalin

Lue juttu tästä!

Lue lisää

Vanhempien seksuaalisuus herättää tunteita

Lapseni synnyttyä päässäni pyöri luonnollisesti kaikenmaailman kasvatusohjeita ja- vinkkejä, joita kirjat ja internet on pullollaan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että seksuaalisuudessa ja seksissä vauvan myötä tapahtuvista muutoksista ei puhuta kovinkaan käytännönläheisesti.

Niinpä lähdin tekemään juttua vanhempien seksuaalisuudesta. Jutussa kaksi seksuaaliterapeuttia vastaa suoriin ja napakoihin kysymyksiin kuten: “Mitä tehdä jos lapsi näkee vanhempiensa harrastavan seksiä?” Erityisesti tämä kysymys on aiheuttanut valtavaa keskustelua vauvafoorumeilla. Kenelläkään ei kuitenkaan tunnu olevan varmaa vastausta, miten tilanne tulisi hoitaa. Vanhemmat syyttelevät toisiaan saastaisiksi ja ajattelemattomiksi, jos jollekin päässyt käymään kysymyksen esittämällä tavalla.

Julkaisua seurasi melkoinen palaute. Siksi haluankin vielä korostaa, että jutussa käsitellään nimenomaan lapsen vanhempien välistä seksuaalisuutta, jotta vanhemmat voisivat olla tyytyväisiä seksielämäänsä siten, että se ei aiheuta lapselle traumoja ja ahdistusta.  

Anniina Rintala

Lue juttu tästä!

Lue lisää

Kuntauudistus katsoi nuoria silmiin Nuorten parlamentissa

Lauantaina iltapäivällä istahdimme pöydän ympärille miettimään tulevaa juttuamme. Seuraavana perjantaina järjestettäisiin Nuorten parlamentti, josta meidän on määrä kirjoittaa juttu Helsingin Sanomiin. Kuusi päivää ja meillä on edessämme tyhjä, valkoinen ruutu.
Muutama tunti, välipalamurot ja kymmeniä kirjoitusvirheitä; näin ideoimme aiheen juttuumme. Kuntauudistus kalvaa nuoria, eikä parlamentin täysistuntokaan jää huolta vaille.
“Miksei näitä kysymyksiä ole tullut yhtään Helsingistä?”
Kauhava, Siikajoki, Muonio … Täällä me istumme Helsingin Kalasatamassa. Tajusimme, ettei kuntauudistus kosketa meitä itseämme mitenkään.

Kun perjantai koitti, haastattelimme hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkusta, opetusministeri Jukka Gustafssonia, Kimmo Tiilikaista, Kauhavalaista Minna Vakkuria ja 129 muuta nuorta.
Täysistunnon aikatauluun mahtui lopulta vain yksi kuntauudistusta käsittelevä kysymys, mutta kuten haastateltavien määrästä voi huomata, keskustelua syntyi silti.

Ben Zyskowicz ja keksipaketti ovat erottamaton pari. Välillä kiireinen työskentelymme keskeytyi, kun TV:stä tuttu naama kurkkasi ovesta sisään. Pekkarinen, Kiviniemi, Räsänen, Niinistö, ei siis se presidentti ja Kaikkonen. Informaatiotulvassa kaikkea tapahtunutta oli välillä vaikeaa käsittää kerralla. Onneksi paikalla olleet muut ryhmämme toimittajat palauttivat meidät tarpeen tullen asiaan.

Muutamaa minuuttia vaille viisi tuli äkkilähtö Sanomatalolle. Siellä, monitorilla, odotti harmaa laatikko meidän juttuamme varten. Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehen Marko Junkkarin avulla viimeistelimme juttumme painoon vietäväksi.

Valmiin jutun voit lukea tästä.

Nämä gallupin tulokset eivät mahtuneet mukaan Hesari-juttuun, mutta julkaisemme ne tässä:

Gallup-kysely Eduskuntatalon aulassa aamulla 23.3, kyselyyn vastasi 129 nuorta.

Miten uskot palveluillesi käyvän mahdollisen kuntauudistuksen myötä?

Palvelut paranevat: 10
Palveluiden taso pysyy samana: 67
Palvelut huononevat: 53
Ei osaa sanoa: 3
Muoniosta kotoisin oleva Matti Pajari kommentoi ministeri Virkkuselle:
“Jatkossa on tehtävä kunnon selvitys ennen kuntaliitoksia!”

– Maija Koivistoinen ja Helmi Rantala

Lue lisää

Kosmopoliittikin voi leikkiä lumella

Kun olimme pitäneet viikottaisen mielipidemittaukseni, tiesin heti, että tosta mä tahdon kirjottaa. Olisi ollut niin paljon sanottavaa, että onneksi aika oli rajattu.

Lähdin ensin miettimään kehikkoa veteraanin, ja myöhemmin isänmaallisen maahanmuuttajan ympärille. Se suunnitelma murtui, kun tajusin, että tahdon kirjoittaa jutun, jossa vihdoin mietitään isänmaallisuutta tekemättä niin suurta eroa meidän ja muiden välille. Tässä aiheessa eniten kiinnostivat nuoret ja isänmaallisia nuoria on erilaisia, vaikka olisivatkin “alkuperäisiä” suomalaisia.
Isänmaallinen nuori oli melko helppo löytää. Selailin netissä isänmaallisia (Huom! Ei rasistisia!) sivustoja ja lopulta päädyin Suomalaisuuden Liittoon. Liiton sivuilta löytyi mainos: “Tilaa kirja!
Itämaasta itsenäisyyteen – suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde”. Otsikko on paitsi epälooginen, myös juuri sitä, mitä etsin.
Epäisänmaallisen nuoren löytäminen olikin sitten vaikeampaa. Kukaan Tukholmasta, matkanjärjestäjistä saatika tuttavista (jne. jne.) ei tahtonut myöntää olevansa epäisänmaallinen. Juuri, kun olin lieventämässä kriteereitäni haastateltavalle, viimeinen oljenkorteni, tutun tuttu suostui. Hypin innosta Hapen ruisleivän tuoksuisilla käytävillä.
Juttu on ensimmäinen, jonka olen NÄTissä kirjoittanut. Siksi olikin vähän outoa tajuta, että hetken päästä minulla oli kotona yhteensä lähes tunti kivikautiselle nauhurille äänitettyä puhetta. Kun kuuntelin ne uudestaan kipakat kannat ja ylpeys isänmaasta löytyivät.
Kirjoitin ensimmäisen version jutusta.
“Lyhyempi, pidempi, omakohtaisempi, kipakampi, virallisempi, rennompi …”
Äärilaitojen jälkeen minulla oli vihdoin juttu Jaakosta ja Hetasta.
Sain jatkaa mielipidemittausta jutussani. Harvoin voi puhua niin suoraan Hetan ja Jaakon kaltaisille ihmisille kuin haastattelussa. Isänmaallinen perussuomalainen on vahvasti omaa mieltään, mutta arvostaa myös (omassa maassaan pysyviä) muita kulttuureita. Kosmopoliittikin syö Fazerin suklaata ja leikkii lumella!
Oli mahtavaa, kaikista käänteistä huolimatta tehdä tämä juttu. Oma isänmaallisuuskuvani sai uuden värin pintaan ja lukijatkin toivottavasti heräävät nuorten isänmaallisuuden vaikeuteen. Millainen itse olet, isänmaallinen vai kosmopoliitti? Uskallatko sanoa sen ääneen?
Helmi Rantala
Lue lisää

Outoa mainontaa

 
“Rautatientori nurmikoksi? ” Valtavaa kuvanmuokkausta, jossa Rautatientorin päälle oli piirretty virheää tekstiä ei voinut olla huomaamatta. Isot nuorisoasiainkeskuksen mainoskyltit Ruuti.net vaikuttamisohjelmasta valtasivat Helsingin metroasemat. Kiinnitin heti huomioni täysin absurdiin ja toteuttamiskelvottomaan ideaan, jota nuorille markkinoitiin mainosten avulla. Miksi meidän halutaan antavan järjettömiä ja jopa mahdottomia ideoita Helsingin kaupungille?

Lähdin selvittämään asiaa. Juttu otti nopeasti tuulta alleen ja valmis juttu ilmestyi Miksi?-palstalle Helsingin Sanomiin jo viikon sisällä.

Heta Lampinen

Lue juttu tästä!

Lue lisää