Arkisto

Oppilaat: ruoka ei pidä kylläisenä

Kun viime syksynä siirryin syömään koulussa pääasiassa kasvisruokaa, huomasin olevani ruokailun jälkeen väsynyt, eikä jaksu meinannut riittää koulupäivän loppuun asti millään. Kiinnostuksesta aloin tutkia ruokalan edessä esille pantua kirjasta, jossa kerrotaan, kuinka paljon eri ravintoaineita vaikkapa proteiineja pääruoka sisältää. Tyrmistyin luvuista, jotka näyttivät naurettavilta. Kuinka sellaisilla määrillä pitäisi jaksaa koko pitkä päivä? Ja miksi liharuoka sisälsi proteiineja samana päivänä yli kymmenen kertaa niin paljon kuin kasvisruoka? Oma jaksaminen korjaantui, kun kiinnitin kotona syömääni ruokaan enemmän huomiota ja kiskoin raejuustoa kaksin käsin.

Lähdin selvittämään kouluruokakriteereitä ja yleisiä ravitsemussuosituksia tarkemmin. Ennen kuin olin saanut edes taustamateriaalia kerätyksi, Helsingin opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki otti minuun yhteyttä. Kuuntelin pitkän tovin, kun Rintamäki selitti minulle kouluruokaan liittyvistä määräyksistä ja suunnittelusta. Sanoin ottavani häneen yhteyttä seuraavan kerran haastattelujani tehdessäni. Kun haastattelujen aika tuli, kuuntelin saman litanian uudelleen. Minulle kerrottiin haastattelun aikana turhan monta kertaa, kuinka kouluruoka suunnitellaan, vaikka se ei ollut vastaus yhteenkään kysymyksistäni.

Kävin tekemässä haastatteluja myös Alppilan lukiossa. Tarkoitukseni oli haastatella oppilaita ja keittäjää. Ilmoitin vierailustani koulun rehtorille ja pian sainkin meiliä Palmiasta. Siellä haluttiin tarkistaa kysymykset, jotka aioin kysyä koulun keittäjältä. Myöhemmin vierailun jälkeen huomasin myös sähköpostin, jossa tiedusteltiin, milloin olin menossa käymään koululla, sillä jonkun Palmiasta pitäisi tulla mukaan seuraamaan haastatteluja.

Kaiken vahtimisen ja asioiden jankkaamisen lisäksi minulle sanottiin Palmiassa, että valmis juttu pitää lähettää Jaana Kujalalle Palmiaan ja Airi Rintamäelle Helsingin opetusvirastoon. En voinut olla ihmettelemättä, että jos kaikki asiat ovat heidän mukaan hyvin, niin miksi jutustani oltiin huolissaan ja juttua haluttiin vahtia niin tarkkaan?

Lue juttu tästä

Daniela Hassinen

Lue lisää

A-talk: Tämä ei ole mainos – Juliste nyt valmis!

Syksyn odotetuimman tv-produktion mainosjuliste on nyt valmistunut Photoshopin uumenista keskuuteemme. Lähiaikoina sitä tullaan näkemään toivottavasti mahdollisimman monissa koulussa, nuorisotaloissa ja muilla asiaan soveltuvilla seinillä. Pitäkää silmät auki ja muistakaa A-talk: Tämä ei ole mainos 11.11. TV1:ssä klo 21:05!

Julisteen suunnittelivat Jalmari Sarla ja Taru Tiililä.…

Lue lisää

Honkajoen lukiosta valmistui onnellisia abeja

Ylioppilastulokset on julkaistu ja juhlat lähestyvät. Lukiot on listattu ylioppilasarvosanojen mukaan melkein kaikissa tiedotusvälineissä. Jokavuotisia ranking-listoja riittää: koulujen paremmuutta mitataan myös keskiarvorajojen ja korkeakoulutuottavuuden perusteella.

Mutta voitaisiinko kouluja vertailla jollakin muullakin tavalla? Tulosvertailun ohella koulujen ”laatuvertailu” olisi kiinnostavaa. Vertailuperusteena voisi olla esimerkiksi opiskelijoiden hyvinvointi. Valtakunnallisessa kouluterveyskyselyssä tutkitaan opiskelijoiden kouluoloja ja elintapoja. Sen koulukohtaiset tulokset eivät kuitenkaan ole julkisia. Miksei?

Minua kiinnostaisi esimerkiksi, kuinka moni ei koe tulevansa kuulluksi koulussa tai kuinka monen mielestä koulun työilmapiirissä on ongelmia. Kun lukioista tietäisi muutakin kuin arvosanoja, olisi helpompi valita oikea koulu.

Leena Kuusisto

Etsimme onnellisia ylioppilaita neljästä lukiosta. Juttu esitettiin A-Studiossa keskiviikkona 2.6. Voit katsoa jutun täältä.
Lue lisää

Onko elämänkatsomustieto ongelma?

Olen lähes koko lukiourani ajan törmäillyt huhuun siitä, kuinka elämänkatsomustiedon voisi ylioppilaskokeissa kirjoittaa pelkän filosofian lukemisen avulla. Kumpaakin ainetta lukiossa opiskelevana pidin tätä erittäin kiinnostavana väitteenä – jopa niin kiinnostavana, että se voisi olla aiheena ensimmäisessä lehtijutussani ikinä.

Ensimmäinen juttuni oli todellinen käytännön journalismin lyhyt oppimäärä. Aikataulutuksen ja säntillisen taustatyön merkitys nousi silmissäni kohisten, kun deadlinet puskivat päälle ja kirosin iltasella haastateltavia etsiessäni jo sitä, miksi edes lähdin moiseen urakkaan mukaan.

Nyt kaikki tuntuu kuitenkin onnistuneen. Haastateltavat, jotka aluksikin juttuun kaavailtiin, suostuivat jututettaviksi, aikataulut (kuinka summittasilta ikinä näyttivätkään) pitivät ja sanamääräkin pysyi kutakuinkin kohdallaan. Kysymyksiinkin saatiin vastaukset ja halutut tiedot kaivettiin milloin minkäkin nettisivun tai sähköpostiviestin syövereistä, ihmisten pääkopista puhumattakaan.

Stressaaminen, monet tietokoneella vietetyt illat ja yhteensä useisiin tunteihin venyneet puhelinhaastattelut löivät kouraan julkaistun jutun lisäksi palan uutta tietoa lehtityöstä ja miellyttävän kokemuksen. Itseasiassa niin miellyttävän, että taidan toistamiseenkin antautua tällaiselle urakalle…

Ville Eklund

Juttu elämänkatsomustiedon ylioppilaskokeesta julkaistiin Helsingin Sanomissa 19.3. Lue juttu täältä.

Lue lisää

Mainontaan törmää myös kouluissa

Miten mainokset päätyvät koulun seinille, ja kuka päättää mitä lapsille saa mainostaa? Entä miksi kouluissa kannustetaan juomaan juuri vanhasen maitoa? Näitä kysymyksiä selviteltiin eilen Kuningaskuluttajassa nähdyssä insertissä.

Idea jutun tekemiseen syttyi kouluterveydenhoitajan vastaanottojen esitteistä, jotka eivät aina ole kaukana propagandasta. Saimme muun muassa selville, että vastuu lapsiin kohdistuvista mainoksista on yleensä jaettu koulun henkilökunnalle, joka joko tilaa mainoksia tai päättää niiden esille laittamisesta. Virallisissa ohjeistuksissa taataan vanhemmillekin oikeus päättää minkälaista mainontaa heidän jälkikasvuunsa kohdistuu, mutta haastattelemiemme rehtorien mukaan ei vanhemmilla ole ollut siihen sanottavaa. Voisi tietysti kysyä olisiko tilanne eri, jos mainonta ei olisi yhtä ujoa kuin se peruskouluissa tällä hetkellä on?

Toki osa mainoksista ja esitteistä oli myös laadittujen ohjeistusten vastaisia; puolueellisia, räikeitä, kaupallisia… Esimerkiksi kotimaisia kasviksia mainostava juliste olikin lähtöisin yhdistykseltä, jonka tavoitteena on osittain edistää myyntiä. Ilmaisjakelut ja sanomalehtiviikkojen lehdet ovat täynnä “kiellettyjä” mainoksia ostokehotuksineen ja hintatietoineen.

Opetusvirastossa epäiltiin, että jos tällaisia rikkomuksia nostetaan esille, esimerkiksi Lukiolaisten liiton kalenteri voitaisiin joutua jopa kieltämään. Toisaalta siinä mainostavalla Hennes & Mauritzilla kerrottiin, että juuri näistä ohjeiden vastaisista mainoksista oli tullut paljon positiivista palautetta, ja myös Opetusvirastossa vakuuteltiin kalenterin suurta suosiota.

Ohjeistukset antavat terveen linjan kouluissa mainostamiselle, mikä on tärkeää etenkin pienimpien kohdalla. Ehkä niinkään tärkeää ei ole kieltää samalla ohjeistuksella vanhemmilta oppilailta ja opiskelijoilta jotain heille selkeästi hyödyllistä – pitää käyttää järkeä, kuten rehtorikin haastattelussaan toteaa.

Insertti esitettiin Kuningaskuluttajassa 18.3. Sen voi katsoa arkistosta.

Inka Vaarula

Lue lisää