Arkisto

Oppilas ei saa helposti tietoa kouluruoan alkuperästä

Ruoan alkuperästä ei puhuta koulussa, vaikka se kiinnostaisi oppilaita. Monille meistä ruoka on elämäntapakysymys. Esimerkiksi sille, joka harkitsee kasvissyöjäksi ryhtymistä, totuudenmukainen tieto eläintuotannosta on tärkeää.

Yritimme yli kuukauden ajan saada selville koulussamme tarjotun ruoan alkuperää. Halusimme tietää ja nähdä itse, millaisissa olosuhteissa ruokamme eläimet kasvatetaan.

Jouduimme taistelemaan saadaksemme tietoa. Lähetimme ruoan tuottajille kymmeniä sähköposteja ja tutkimme epäselviä taulukoita melkein kuukauden ajan. Usein asioita kierreltiin ja kysymyksiämme yritettiin vältellä.

Lopulta pääsimme vierailemaan yhdelle niistä 30 tilasta, joiden kasvattamaa lihaa syömme. Tilan omistajat olivat itse sitä mieltä, ettei oppilaille kerrota ruoantuotannosta tarpeeksi.

Suurin osa tiloista ja niiden olosuhteista jäi kuitenkin tuntemattomiksi. Kun tietoa ei anneta, herää kysymys, mitä salattavaa ruoantuottajilla on. Ei ole oikein, että oppilas joutuu taistelemaan saadakseen tietoa.

Tulevaisuudessa pitäisi kuitenkin olla paremmin. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen lupasi selvittää, miten oppilaat jatkossa saisivat tiedon helpommin.

Lue koko juttu Helsingin Sanomista

Nuorten Ääni -toimitus on yrittänyt selvittää kouluruoan alkuperää aiemminkin. Katso A-studio-juttu vuodelta 2009.

 

Henni Immonen

Lue lisää

Oppilaat: ruoka ei pidä kylläisenä

Kun viime syksynä siirryin syömään koulussa pääasiassa kasvisruokaa, huomasin olevani ruokailun jälkeen väsynyt, eikä jaksu meinannut riittää koulupäivän loppuun asti millään. Kiinnostuksesta aloin tutkia ruokalan edessä esille pantua kirjasta, jossa kerrotaan, kuinka paljon eri ravintoaineita vaikkapa proteiineja pääruoka sisältää. Tyrmistyin luvuista, jotka näyttivät naurettavilta. Kuinka sellaisilla määrillä pitäisi jaksaa koko pitkä päivä? Ja miksi liharuoka sisälsi proteiineja samana päivänä yli kymmenen kertaa niin paljon kuin kasvisruoka? Oma jaksaminen korjaantui, kun kiinnitin kotona syömääni ruokaan enemmän huomiota ja kiskoin raejuustoa kaksin käsin.

Lähdin selvittämään kouluruokakriteereitä ja yleisiä ravitsemussuosituksia tarkemmin. Ennen kuin olin saanut edes taustamateriaalia kerätyksi, Helsingin opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki otti minuun yhteyttä. Kuuntelin pitkän tovin, kun Rintamäki selitti minulle kouluruokaan liittyvistä määräyksistä ja suunnittelusta. Sanoin ottavani häneen yhteyttä seuraavan kerran haastattelujani tehdessäni. Kun haastattelujen aika tuli, kuuntelin saman litanian uudelleen. Minulle kerrottiin haastattelun aikana turhan monta kertaa, kuinka kouluruoka suunnitellaan, vaikka se ei ollut vastaus yhteenkään kysymyksistäni.

Kävin tekemässä haastatteluja myös Alppilan lukiossa. Tarkoitukseni oli haastatella oppilaita ja keittäjää. Ilmoitin vierailustani koulun rehtorille ja pian sainkin meiliä Palmiasta. Siellä haluttiin tarkistaa kysymykset, jotka aioin kysyä koulun keittäjältä. Myöhemmin vierailun jälkeen huomasin myös sähköpostin, jossa tiedusteltiin, milloin olin menossa käymään koululla, sillä jonkun Palmiasta pitäisi tulla mukaan seuraamaan haastatteluja.

Kaiken vahtimisen ja asioiden jankkaamisen lisäksi minulle sanottiin Palmiassa, että valmis juttu pitää lähettää Jaana Kujalalle Palmiaan ja Airi Rintamäelle Helsingin opetusvirastoon. En voinut olla ihmettelemättä, että jos kaikki asiat ovat heidän mukaan hyvin, niin miksi jutustani oltiin huolissaan ja juttua haluttiin vahtia niin tarkkaan?

Lue juttu tästä

Daniela Hassinen

Lue lisää