Arkisto

Oppilas ei saa helposti tietoa kouluruoan alkuperästä

Ruoan alkuperästä ei puhuta koulussa, vaikka se kiinnostaisi oppilaita. Monille meistä ruoka on elämäntapakysymys. Esimerkiksi sille, joka harkitsee kasvissyöjäksi ryhtymistä, totuudenmukainen tieto eläintuotannosta on tärkeää.

Yritimme yli kuukauden ajan saada selville koulussamme tarjotun ruoan alkuperää. Halusimme tietää ja nähdä itse, millaisissa olosuhteissa ruokamme eläimet kasvatetaan.

Jouduimme taistelemaan saadaksemme tietoa. Lähetimme ruoan tuottajille kymmeniä sähköposteja ja tutkimme epäselviä taulukoita melkein kuukauden ajan. Usein asioita kierreltiin ja kysymyksiämme yritettiin vältellä.

Lopulta pääsimme vierailemaan yhdelle niistä 30 tilasta, joiden kasvattamaa lihaa syömme. Tilan omistajat olivat itse sitä mieltä, ettei oppilaille kerrota ruoantuotannosta tarpeeksi.

Suurin osa tiloista ja niiden olosuhteista jäi kuitenkin tuntemattomiksi. Kun tietoa ei anneta, herää kysymys, mitä salattavaa ruoantuottajilla on. Ei ole oikein, että oppilas joutuu taistelemaan saadakseen tietoa.

Tulevaisuudessa pitäisi kuitenkin olla paremmin. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen lupasi selvittää, miten oppilaat jatkossa saisivat tiedon helpommin.

Lue koko juttu Helsingin Sanomista

Nuorten Ääni -toimitus on yrittänyt selvittää kouluruoan alkuperää aiemminkin. Katso A-studio-juttu vuodelta 2009.

 

Henni Immonen

Lue lisää

Miksi kiusattu joutuu vaihtamaan koulua, opetustoimenjohtaja Rauno Jarnila?

Helsingin opetustoimenjohtaja Rauno Jarnila vieraili Nuorten ääni -toimituksen syyskauden ensimmäisessä kokouksessa.
Haastatteluharjoitukseen osallistui 34 nuorta, jotka suunnittelivat Jarnilalle esitettävät kysymykset pienryhmissä. Ryhmät muodostettiin sen perusteella, mistä kouluun liittyvästä asiasta kenenkin mielestä pitäisi puhua enemmän.
Mikäli opetustoimenjohtaja ei vastannut kysymykseen tarpeeksi perusteellisesti, toimitus esitti tarkentavia jatkokysymyksiä.

Jarnilaa tentattiin muun muassa ylioppilaskirjoitusten sähköistymisestä, Kiva koulu -hankkeen tehottomuudesta sekä pienten koulujen lakkauttamisesta.
Mutta mistä opetustoimenjohtajan mielestä sitten pitäisi puhua enemmän?
– Vaikka tämä on vähän kulunut aihe, niin koulukiusaamisesta. Kyllä ihmisten pitäisi katsoa peiliin.

Kaikki kysymykset ja vastaukset:

Lue lisää

Selittäisittekö, miksi kotimatkallani on 14 baaria?


Vaalien alla poliitikot ovat innokkaita kertomaan, miten asioiden tulisi olla ja mitä he itse tekisivät, jotta asiat muuttuisivat paremmiksi. Harva kuitenkaan viitsii vastata kysymykseen: Miten nykyiseen tilanteeseen on päädytty? Epämukavista päätöksistä ei selvästi ole mukava puhua.

Nuorten Ääni -toimituksen nuoret halusivat kysyä kuntapäättäjiltä, miksi olemme tässä tilanteessa. Ensimmäisessä jutussa selvitetään itähelsinkiläisen Kontulan lähiön huonoa turvallisuustilannetta. Lapset ja nuoret saavat kertoa omin sanoin, miksi heitä pelottaa liikkua yksin ostarilla. Toisessa jutussa selvitetään, miksi sosiaalityöntekijä ei välttämättä ota nuoren mielipidettä huomioon lain vaatimalla tavalla. Huostaanottoprosessin kokenut nuori kertoo muodollisen kuulemisen olevan varsin yleistä sosiaalityössä. Kolmas juttu antaa äänen Lohjan nuorille, jotka joutuvat hengailemaan Prisman lattialla, koska parempiakaan paikkoja ei illanviettoon löydy.

Jokaisessa jutussa nuoret ovat itse havainneet ongelman, johon poliitikot saavat selittää syitä. Helppoa se ei ollut – esimerkiksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava kertoi olleensa elämänsä pisimmässä haastattelussa arvioidessaan Kontulan ongelmia. Sosiaalityön laiminlyöntejä selvittänyt toimittaja haastatteli useita lautakunnan jäseniä, mutta juuri kukaan ei osannut selittää, mistä päätöksistä ongelmat johtuvat.

Kaikki jutut ovat alusta loppuun saakka nuorten suunnittelemia ja tekemiä. Nuoret päättivät itse, mitkä aiheet halusivat nostaa esille kuntavaaleja varten. Lopputuloksesta huomaa, että poliitikot eivät ole tottuneet perustelemaan nuorille heitä koskevia päätöksiä.

Voit katsoa jutut Ylen sivuilta.

Katariina Aho

Lue lisää

Hyväpaha lähiökriisi

Miten kuntapolitiikka vaikuttaa kontulalaisnuoren arkeen? Tätä lähdimme selvittämään, kun aloimme tehdä kuntavaaliaiheista inserttiämme.

Varsinkin helsinkiläisille on tuttua, että Kontulaa käytetään synonyyminä rauhattomalle ja jossain määrin epäonnistuneelle alueelle. Kontula on Eiran vastakohta, lähiökriisien lintukoto. Huonoa ennakkokuvaamme vahvisti ex-kontulalaisen meille kertoma tarina roskiksesta löytyneestä ruumiista ja jahtaavista juopoista. 

  Jutussa käytimme Kontulaa esimerkkinä. Alueen kaltaisia lähiöitä on runsaasti muuallakin Suomessa. Monet nykyiset lähiöpainajaiset ovat syntyneet 1960-luvulla, kun ihmiset alkoivat muuttaa massana maalta kaupunkiin. Asuntopulaan oli pakko rakentaa äkkiä suuria kerrostaloalueita. Kontula kuuluu niistä suurimpiin.

Hävettää myöntää, että työn alussa toimitusryhmästämme vain yksi tunsi Kontulan hyvin. Lisäksi yksi oli vieraillut Kontulassa turistina ja toinen nähnyt paikallisia maisemia auton ikkunasta.
Kun menimme käymään ensikertaa insertin teon aikana Kontulassa, yllätyimme ihan tavallisista ihmisistä. Alue alkoikin tuntua tavikselta. Kulman takaa aukesi kuitenkin maisema 14 baarin ostarille.

Ostarin liepeillä sijaitsevassa nuorisotalossa tapasimme Nooran ja Lunetan. He puhuivat huumeita myyvistä narkkareista, puukotuksista ja onnettomasta imagosta. Lisäksi 10-vuotias Aino kertoi meille seinäänsulautumissuunnitelmastaan pelottavien juoppojen uhatessa.

Tapaamamme kunnanavaltuutetut, Pekka Saarnio (vas) ja Risto Rautava (kok) sen sijaan kumosivat Kontulan karut tarinat. Molemmat Kontulassa asuneina pitivät kaupunginosan ongelmana lähinnä huonoa mainetta, joka Saarnion mukaan on “juuttunut kuin paskat seinälle”. Kun kysyimme ostarin hyvistä puolista, saimme vastaukseksi maalatut seinät ja “sen hirveän hyvän ruokapaikan”. 

  Haastattelemamme kontulalaisnuoret keksivät kyllä syitä kaupunginosan maineelle. Tulevaisuudessa he toivoisivat ainakin baarien vähentämistä, mikä voisi tehdä ostarista rauhallisemman. Poliitikot eivät edelleenkään myöntäneet ongelmaa.

Saarnio kertoi tunteneensa usein juoppojen sijaan epämiellyttäväksi ostarilla meidät nuoret. Kontulan pahin ongelma tuntuukin olevan se, ettei todellisia ongelmia edes myönnetä. Ja vaikka niin tehtäisiinkin, ne yleensä vain sysätään jonkun muun kontolle. Ainakaan lähivuosina Kontulan nuorten arkiongelmiin ei siis ole ratkaisua tulossa. Harva uskoo kuntavaalienkaan nostavan Kontulan kysymyksiä ratkottaviksi.

Kontulajuttu esitetään YLE TV1:n A-studiossa 22.10.2012 kello 21.
Voit katsoa jutun myös Areenasta.

Lue lisää

Yksin liikenteessä?

Me suomalaiset käännämme katseemme pois ja välttelemme kontaktin ottamista viimeiseen asti. Bussista jäädessä pongahdetaan pystyyn ja oletetaan että toinen ymmärtää väistää. Muutosta parempaan on vaikea saada, jos ei uskalla itse sitä tehdä.

Lähtisivätkö ihmiset keskustelemaan julkisissa liikennevälineissä, jos joku vain tekisi aloitteen?
Tuo kysymys johti minut ja Anni Petäjän tutkimusmatkalle Helsingin kulkuneuvoihin.

Minä en ole tottunut rupattelemaan tuntemattomille. Kynnys on niin korkealla, vaikka käytännössä puhuminen onkin helppoa. Siksi keskustelukierros kulkuneuvoissa virkisti todella. Oli hauskaa huomata, miten eri tavoin ihmiset reagoivat kun heihin ottaa kontaktia. Yllätyin, miten mielenkiintoisia tarinoita ihmisiltä voi kuulla.

Eräs nainen ratikassa innostui juttelemaan lempiravintoloistaan meille niin, että unohti jäädä oikealla pysäkillä pois. Metrossa taas yksikään mies ei lähtenyt juttusille kanssamme. Vanha pariskunta jopa mulkoili meitä kummallisesti, kun yritimme aloittaa keskustelua parikymppisen pojan kanssa. Tuntui, että pikku rupattelumme ei ollut kaikkien mielestä sopivaa.

Kierrokselta jäi mieleen hyvin erityyppisiä kokemuksia, mutta parasta oli itsensä voittamisen tunne. Hienoa oli huomata, kuinka väärässä on ollut itsestään ja kanssamatkustajista.

Verna Virkkunen

Lue juttu tästä

Lue lisää

Outoa mainontaa

 
“Rautatientori nurmikoksi? ” Valtavaa kuvanmuokkausta, jossa Rautatientorin päälle oli piirretty virheää tekstiä ei voinut olla huomaamatta. Isot nuorisoasiainkeskuksen mainoskyltit Ruuti.net vaikuttamisohjelmasta valtasivat Helsingin metroasemat. Kiinnitin heti huomioni täysin absurdiin ja toteuttamiskelvottomaan ideaan, jota nuorille markkinoitiin mainosten avulla. Miksi meidän halutaan antavan järjettömiä ja jopa mahdottomia ideoita Helsingin kaupungille?

Lähdin selvittämään asiaa. Juttu otti nopeasti tuulta alleen ja valmis juttu ilmestyi Miksi?-palstalle Helsingin Sanomiin jo viikon sisällä.

Heta Lampinen

Lue juttu tästä!

Lue lisää

Viraston ääni vai nuorten ääni?

Viime keväänä nuorisotoimenjohtaja Lasse Siurala perusti työryhmän selvittämään nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamista Helsingissä. Nuorille luvattiin, että heidän kantansa ja mielipiteensä otetaan huomioon uutta mallia kehittäessä. Toisin kuitenkin kävi. Vaikka nuoret kannattivatkin nuorisovaltuuston perustamista Helsinkiin, on Siuralan ja hänen työryhmänsä kanta ehdoton: nuorisovaltuusto ei toimi – Helsinkiin tarvitaan nuorisofoorumi.

Tarkoituksenani oli kirjoittaa uutinen koko sekamelskasta. Järjestöt, joilta pyydettiin lausuntoja vaikuttamismallista, ilmoittivat vastaanottaneensa joulun loma-aikana puolueellista taustamateriaalia. Siurala väitti minulle useampaan otteeseen, että “mitään dataa siitä, että suurin osa nuorista olisi kannattanut nimenomaan vaaleilla valittavaa nuorisovaltuustoa ei ole” – toista väittivät Nuorisoasiainkeskuksen pöytäkirjat Avoimista Foorumeista. Nuoret kertoivat, että heille oli valehdeltu. Kaikki syyttivät toisiaan.

Juttuuni oli syntymässä terävä kärki, kunnes myös Nuorten Ääni -toimituksen takana oleva Nuorisoasiainkeskus hoksasi virheensä. Siurala “korjasi kantansa” ja vaati omien sitaattiensa muuttamista. Virasto asetti omat tavoitteensa journalistisen etiikan edelle, ja tunsin olevani vaikeassa tilanteessa. Sitaatti oli kuitenkin otettu Helsingin Sanomissa pois, kun juttua oli lyhennetty, enkä vaatinut sitä enää takaisin – viraston painostuksen vuoksi. Lopputulos on kärkensä menettänyt uutinen, jota seurasi tyly informaatio: nuorisolautakunta äänesti Siuralan foorumimallin puolesta – yksimielisesti.

Minua hävetti entistä enemmän, kun Helsingin Sanomat unohti painaa lehteen informaation siitä, että olen Nuorten Ääni -toimituksesta, joka on Nuorisoasiainkeskuksen hanke. Olisin halunnut kaikkien näkevän, että tämän uutisen takana on Nuorisoasiainkeskus, ja kyseisen viraston ääni kuuluu jutussa enemmän kuin nuorten ääni.

Saatiinpahan tämäkin silti päätökseen. Tästä aiheesta en usko enää kirjoittavani, mutta toivon taistelun edelleen jatkuvan.

Robert Sundman

Helsingin nuoret haluavat valtuuston
HS Kaupunki 27.1.2011 / Robert Sundman

Miksi nuorisotoimenjohtaja ei kuuntele nuoria?
suomenkuvalehti.fi 9.4.2010 / Robert Sundman

Helsinki pohtii vallan antamista nuorille
HS Kaupunki 29.3.2010 / Robert Sundman ja Joonatan Malinen

Nuoret vaativat enemmän valtaa Helsingin päätöksenteossa
HS Kaupunki 7.12.2007 / Ina Mikkola…

Lue lisää