Sateenkaarikirjallisuus osuu nuorilla tärkeään kohtaan

”Kaksitoistavuotiaana muistan, että olin jostain älyttömästä syystä raahannut seksuaalivähemmistöistä kertovan kirjan takin sisällä kotiin. Se on jälkeenpäin mietittynä ihan älytöntä”, Saima Rönty muistelee. Kuvassa myös Kaisla Aarnio (vas.)

LGBTQ+ -nuoret ja kirjallisuus, mikä toinen yhdistelmä olisi tuntunut yhtä tutulta ja rakkaalta juttuaiheeksi? Eihän sateenkaarinuorista juuri uutisoida valtamediassa ja tässä sellaiseen oli nyt tilaisuuden, johon tartuttuani löysin itseni jutturyhmän päätoimittajan roolista. Artikelin parissa työskentelivät toisena toimittajana Lila Ahnger, taustatoimittajana Anni Nieminen ja kuvaajana toimi Onni Pulliainen.

Jutun edetessä huomasin kuitenkin löytäväni itseni muistakin kuin päätoimittajan roolista. Koska artikkeli keskittyi vähemmistönuorten kirjallisuudesta löytämiin samaistumispintoihin ja esikuviin, olin kuuntelija ja samaistuja. Haastatellessani kirjailija Salla Simukkaa olin toimittajan roolin lisäksi tapaamassa lukijana arvostamaani henkilöä, jonka kirjoista oli nuorempana itsekin pitänyt.

Koska seksuaalisuuden ja sukupuolen teemat ovat monelle nuorelle arkoja aiheita, haastateltavia omalla nimellään ja kuvallaan ei ollut helpointa löytää. Aikaa vievästä työstä huolimatta, ja ehkä myös juuri sen takia, tästä tuli kiitoksiensa perusteella merkityksellinen juttu. Viimeinen sitaatti on ehdoton lempikohtani: ”Lukeminen antaa uutta ajateltavaa, varsinkin, jos on vielä kaapissa tuskailemassa ja jotenkin epävarma. Se tuntuu aina hyvältä, kun saa vahvistusta omille ajatuksilleen ja sille, ettet ole yksin.”

Lue artikkeli Helsingin Sanomista.

Ansa Kurola